annakontula

Normitalkoiden nimissä tehdään vaurauden uusjako

Arvoisa rouva puhemies,

Normien tarkoituksena on luoda yhteiskunnalle yleiset pelisäännöt. Niillä suojataan haavoittuvia, jaetaan valtaa ja rajoitetaan oman käden oikeutta. Niillä luodaan standardeja ja kohdennetaan resursseja.

Normit ovat modernin valtion ydin. Jos vallankäyttöä ei ohjattaisi laeilla, olisi lain tilalla jokin mielivaltaisempi järjestelmä. Normibyrokratian oikeutuksena on ihmisten yhdenvertaisuus valtiovallan edessä.

Lait eivät siis ole huono asia, päinvastoin. Ne syntyvät yleensä korjaamaan jotakin epäkohtaa. Esimerkiksi monet kuntien velvoitteiden yksityiskohdat – säännökset määräajoista lääkäriin pääsemiseen tai lastensuojeluselvitysten tekemiseen – ovat saaneet alkunsa kuntien penseydestä näiden tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen.

Osa normeista, esimerkiksi tietosuojasäännökset ja valitusoikeudet, nojaavat koko modernin yhteiskunnan perustana oleviin vapausoikeuksiin.  Historiasta meidän olisi pitänyt jo oppia, että näiden rajoittamiselle on syytä olla huomattavasti painavampia perusteita kuin rahanmeno tai käytännön hankaluus.

Rouva puhemies,

yhteiskunta muuttuu koko ajan, ja siksi normeilla on kiusallinen taipumus vanhentua. Silloin asioiden sujuvoittamiseksi tarkoitettu sääntely kääntyy itseään vastaan. Tällainen ilmiö jumittaa parhaillaan esimerkiksi uusiutuvien energioiden pientuotantoa.

Toisaalta, koska useimmat normit syntyvät eri intressiryhmien kompromisseina, saattavat ne olla jo alkujaan epätarkoituksenmukaisia. Niinpä muun muassa kaavoitus on täynnä sääntelyä, joka ei ole oikeastaan kenenkään toiveiden mukaista.

Normien heikkoutena on sekin, että niitä toteuttavat viranomaiset ovat tavallisia, epäjohdonmukaisia ihmisiä. Merkittävä osa normitalkookeskustelussa esiin nostetuista ongelmista liittyykin enemmän viranomaistyön huonoon organisointiin kuin lainsäädäntöön.  Kun esimerkiksi laki toimeentulotuesta edellyttää hakijalta ”toimeentulotukeen vaikuttavien välttämättömien tietojen” toimittamista, on se sosiaalitoimistoissa usein tulkittu kymmenien sivujen liiteluetteloksi.

Tällaisia sääntelyn pullonkauloja ja hidasteita on ilman muuta aiheellista tarkastella aika ajoin. Jos nurkkia ei koskaan siivoa, kertyy niihin kaikenlaista turhaa roinaa.

Normiputsauksen pitäisi kuitenkin olla hallituksen jokapäiväistä huushollausta, ei varsinaisesti poliittinen kysymys. Ei ainakaan sellainen, josta tuore pääministeri antaa ihka ensimmäisen ilmoituksensa. Valinta on erityisen outo tilanteessa, jossa Suomella on ratkaistavana lukuisia vakavia yhteiskunnallisia haasteita.

Rouva puhemies,

suomalainen hallinto on edelleen kansainvälisesti vertaillen tehokasta ja esimerkiksi yrittäjien verovelvoitteisiin kuluva aika varsin kilpailukykyinen. Ainoat todella huolestuttavat byrokratiasumat liittyvät meillä tukien alikäyttöön ja oikeuslaitoksen pitkiin jonoihin – joista kumpaankaan hallitus ei ole luvannut puuttua.

Hallitusohjelmaa lukiessa herääkin väistämättä epäilys, tokko aikomuksena on todellisuudessa lainkaan vähentää normibyrokratiaa.

Tavoitteeksi on nimittäin asetettu vastikkeellisuuden lisääminen, mikä suoraan tarkoittaa myös byrokratian lisäämistä. Esitys lasten päivähoito-oikeuden sitomisesta vanhempien työmarkkinastatukseen edellyttää jopa kokonaan uuden kontrollimekanismin perustamista.

Jo nykyisellään Suomen suurin normistressin ylläpitäjä on porvarillinen epäluottamuksen politiikka. Nämä talkoot näyttävät kuitenkin tuottavan viranomaisille niin paljon uutta paperityötä, että juhliin on aihetta vain metsäteollisuudella.

Mikäli byrokratiaa ihan oikeasti haluttaisiin keventää, pitäisi katseet kääntää niihin todellisiin lomakenieluihin: valvontaviranomaisten ja oikeuslaitoksen jonoja venyttävään aliresurssointiin, sekä tietysti palvelujen ja tulonsiirtojen kyttäysbyrokratiaan.

Arvoisa puhemies,

näissä pääministerin julistamissa normitalkoissa kiellettyjen tuplashottien ja huviveneiden käsisammuttimien vuositarkastusten päivittelyn lomaan on pujahtanut merkittäviä ideologisia hankkeita, kuten heikennykset perusturvaan ja hoivasektorin henkilöstömitoituksiin.

Oikeasti nyt ei olla tekemässä mitään neutraalia koneen määräaikaishuoltoa, vaan radikaalia poliittista projektia, vallan ja vaurauden uusjakoa. Vaihtamassa vakaata ja tilavaa perheautoa sporttisempaan malliin, jossa edistyksellinen turvateknologia on korvattu kiihtyvyysominaisuuksilla.

Istumapaikkoja on uudessa pelissä vain kahdelle, mutta lapset ja isoäiti joutavat kyllä kävelemäänkin.

The post Normitalkoiden nimissä tehdään vaurauden uusjako appeared first on Anna Kontula.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän MikaelaPeth1 kuva
Mikaela Peth

Normien purku on yhtä vaikeaa kuin masennuslääkityksen purku. Ensin pitäisi tietää, milloin on oikea hetki aloittaa purku, toisekseen pitäisi tietää, millä perusteilla purku on yleensäkään perusteltua, ja kolmanneksi pitäisi vieläpä jälkeenpäin osata arvioida, menikö homma niin kuin oli tarkoitus. Lisäksi vastaukset noihin ovat vieläpä normikohtaisia, jolloin järjestelmällinen purkaminen pahimmillaan tarkoittaisi hillitöntä selvitystyötä, joka taas pahimmillaan tarkoittaisi suurempaa kustannusta kuin mikä naurettavista normeista ja niiden noudattamisesta muodostuu yhteiskunnalle.

Ehkä Suomen ongelma onkin se, että Suomi on niin kovin nuori valtio, ettei täällä vielä ole opittu sitä samaa tapaa, joka on valloillaan kaikissa vanhoissa valtioissa: ketään ei kiinnosta edes yrittää noudattaa normeja, eikä viranomaisia kiinnosta valvoa niitä. Silloin kaikki on mahdollista normiviidakosta huolimatta. Sama tilanne on Suomellakin väkisinkin edessä, ellei jotain keksitä ennen kuin valvontarahat loppuvat.

Olisi itse asiassa mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuisi jos käsite virkavastuu yhdistettäisiin entistä tiukemmin rahaan ja virkamiesyksilöihin, ja päätöksiä tehneet virkamiehet pääsisivät palkoistaan makselemaan järjettömien päätöksien aiheuttamia kansalaisten ja yritysten taloudellisia menetyksiä. Esim. jos hallinto-oikeus ratkaisisi jonkin Kelan päätökseen liittyvän erimielisyyden niin, että päätös on tehty vastoin säädöksiä, joutuisi päätöksen tehnyt virkamies henkilökohtaisesti osallistumaan kärsimyskorvauksiin vahinkoja kärsineille, vaikka organisaatio korvaisikin varsinaisen vahingon. Siinä syntyisi todennäköisesti virkamiehille itselleenkin tarve purkaa turhaa ja itsensä kanssa ristiriitaista sääntelyä, kun itse voisi joutua pulaan sen typerän sääntelyn takia. Nykyisinhän pulaan joutuvat lähinnä pienituloiset ihmiset, joilla ei ole kykyä ja jaksamista puolustautua mielivaltaa vastaan.

Käyttäjän VilleMaki kuva
Ville Mäki

Ei normien purkaminen tarkoita kaikkien lakien kumoamista. Nykyään on liikaa sääntöjä, jotka vain haittaavat niin tavallisten ihmisten kuin yritystenkin eloa. Jotkut säännöt ja lait ovat sellaisia, etteivät enää vastaa nykyaikaa, eikä niiden olemassaololla ole mitään muuta tarkoitusta, kuin ylläpitää ylipalkattua virkamiesarmeijaa.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

se vaan mikä sääntö on tarpeen on hakusessa. esimerkiksi voin kertoa tulityökortin. mulla ei sitä ole, eli en saa duunissa käyttää hiuksenkuivaajaa, rälläkkää tai hitsauskonetta. ottaen huomioon että olen kahta jälkimäistä käyttänyt kymmeniä vuosia, tuntuu aika älyttömältä.

toi korttipakko on vakuutusyhtiön kyylien aikaansaannos. haluavat luistaa vakuutuskorvauksista ja siksi laativat normit jotka estävät palot. (kortin ohjeita noudattavan duunarin on käytännössä täysin mahdoton aikaansaada tulipaloa)

meillä olisi mahdollista luoda toisenkinlainen yhteiskunta jonka perusperiaate ei olisi kyyläys vaan hyväntahtoisuus:
http://auvorouvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/16015...

Käyttäjän AnneSoimajrvi kuva
Anne Soimajärvi

Erinomainen kannanotto, jossa näkökulma ei jää liian kapeaksi, vaan kirjoittaja katselee yhtä aikaa moneen suuntaan.

Auttanee ehkä osaltaan siinä, että ilmaisu "normitalkoot" ei jää pelkäksi liirum-laarum-sanahelinäksi, jolla jatkossa perustellaan milloin mitäkin samaan tapaan muiden uuden hallituksen käyttöön ottamien lausahdusten kanssa.

Kiitos, Anna!

Jouni Nordman

Suomalainen byrokratia lähtee oletuksesta, että uusi on aina kiellettävä, ilman että asiaa kunnolla tutkitaan. Eli lähtökohdin kaikki jotka virastoissa irti arjesta oleville virkamiehille on uutta on myös kiellettävä.

Eli virkakoneistolta puuttuu kokonaan luottamus ihmisiin, jolloin myös he ovat pelottavia. Eli ihan ensiksi olisi käytävä keskustelu perustuslain virkamies pykälässä, näiden valossa heille toiminta malli luotava, joka myös julkisesti annetaan kaikkien arvosteltavaksi.

Toimituksen poiminnat