annakontula

Luokkasyrjintä

Äitini nuoruudessa eivät yksinäiset naiset päässeet ravintoloihin, romaneista puhumattakaan. Isoäitini taas kasvoi yhteiskuntaan, jossa poliittisten vankien lapsilta evättiin kouluruoka, eikä edes ammattiyhdistysliike kyseenalaistanut homon irtisanomista.

Noista ajoista olemme kulkeneet pitkän matkan. Tänään useimmat ovat aidosti sitä mieltä, että ketään ei pidä syrjiä esimerkiksi iän, sukupuolen, vammaisuuden tai etnisen taustan perusteella. Sellaiset käsitteet kuin ”yhdenvertaisuus”, ”rasismi” ja ”esteettömyys” ovat kaikille tuttuja.

Muutosta on kuitenkin tapahtunut myös toiseen suuntaan. Vaikka syrjintää noin yleensä tunnistetaan nyt paremmin kuin koskaan, köyhyyteen liittyvän syrjinnän ja oikeusvajeen suhteen on tapahtunut taantumista.

Me nikkaroimme jos jonkinmoista liuskaa ja nosturia, jotta liikkumisen vapaus ulottuisi myös huonojalkaisiin. Samaan aikaan jää huomaamatta, miten avointa kaupunkitilaa muutetaan yksityiseksi liiketilaksi, johon ei ilman euroja sovi mennä.

Syrjintä piiloutuu mielellään rakenteisiin. Niin tekee myös luokkasyrjintä. Siksi me emme osaa kysyä, miksi keskiluokan käyttämissä viranomaispalveluissa (esimerkiksi verotoimistossa) luotetaan ihmisten antamiin tietoihin ilman tositteita, mutta sosiaalitoimistot vaativat dokumentin kaikesta. Meistä on ihan luonnollista, että perustuslain takaama yksityisyyden suoja koskee pitkäaikaistyötöntä vähemmän kuin muita.

Vaikka tilastot kertovat taloudellisesta eriarvoistumisesta ja vaikka kyselyiden mukaan ihmiset tunnistavat luokkajaon ja oman paikkansa siinä varmemmin kuin aikoihin, on syrjintäkeskustelu luokille sokea. Varallisuudesta johtuva eriarvoisuus mielletään samalla tavoin itsestäänselvyydeksi kuin sukupuolten erot aikoinaan. Nykyaika suvaitsee ponnekkaasti homoa, uskovaista, vammaista ja anarkoliberaalia, kunhan vain hänellä on rahaa taskussa.

Miksi näin?

Nykyinen luova digitaalitalous saa käyttövoimansa erilaisuuksista ja siten syrjinnän vastainen taistelu pikemminkin tukee kuin uhkaa sitä. Talous edellyttää innovaatioita ja herkkyyttä, joka puolestaan edellyttää erilaisten kansallisuuksien, maailmankatsomusten, seksuaalisuuksien ja sukupuoli-identiteettien tunnustamista. Sen sijaan taloudellinen eriarvoisuus on kapitalismin peruskivi, jonka kyseenalaistaminen horjuttaisi koko järjestelmän oikeutusta.

Siksi on parempi puristaa silmät tiukasti kiinni.

 

(Kirjoitettu Aamulehdelle 14.2.2015)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän TeppoMesimki kuva
Teppo Mesimäki

Ois se kyllä mukava jos joku puolue Suomessa ajaisi työläisten asioita. Minusta ois nimittäin kiva jos EU/Suomi kitkisi multikansallisten yhtiöiden laillistetun veronkierron. Sillon keskiluokan ei tarvitsisi maksaa kaikkea ja tämä tulisi heijastumaan, myös köyhimpienkin elämään.

Toimituksen poiminnat